Self-Destruction SIN on tamma joka ei stressaa turhista asioista. Tamma on yleensä tilanteessa kuin tilanteessa rauhallinen, eikä se koskaan häslää turhia. Cilla on mukava hoitokumppani rauhallisuutensa vuoksi, mutta osaa neiti olla silloin tällöin varsin hassukin. Uusia tallityttöjä Cilla yleensä kokeilee luimimalla korviaan harjauksen aikana ja polkemalla takajalallaan maahan, joskus jopa potkaisemalla varoittavasti mahansa alle säikäyttäen hoitajansa. Tästä tamman tavasta on varsin helppo päästä eroon olemalla hyvin määrätietoinen sekä kieltämällä tammaa napakasti sen tehdessä kolttosiaan. Kun alkuhankaluudet on tamman kanssa selvitetty ja kaapin paikka osoitettu, on Cilla yleensä kiltti ja lempeä hoidettava.

Ratsastaessa Self-Destruction on reipasliikeinen tamma. Säyseä ja yhteistyöhaluinen tamma on samalla lailla ratsastaessa kuin hoitaessakin. Laisemmalla tuulella ollessaan tammaa saa käskeä napakammin kuin normaalisti, mutta tamma ottaa helposti käskyistä opikseen, eikä tammaa tarvitse koko ratsastuksen ajan potkia eteenpäin. Jos hoitaja jaksaa olla harjoituksen alussa napakka Cillalle ´ja vaatii tammalta töitä, on neiti helppo saada taipumaan ratsastajan vaatimiin tehtäviin myöhemmässä vaiheessa. Mikään tavallisen tuntiratsun tasoinen helppo ratsastettava Cilla ei missään nimessä ole, ja vaikka helpot perusliikkeet irtoavat tamman kanssa hieman kokemattomankin ratsastajan kanssa, tarvitaan vaativampiin luokkiin siirryttäessä jo todellista taituria, jotta taman taidot saadaan oikealla tavalla esiin.

Maastossa Cilla on reipas ja vireä etenkin tuulisella säällä. Tamman kanssa ovat maastoilleet toistaiseksi vain tallin omistajat, sekä kokeneimmat tallitytöt vahinkojen välttämiseksi. Omaakivaa maastossa keksivä tamma ei ilkeyksillään ole niin mahdoton, sillä on vain niin hauskaa metsässä, että sen on jatkuvasti keksittävä jotain puuhaa. Muiden ratsukoiden kanssa maastoillessa Cilla ratsastajineen saa aina pitää perää siitä syystä, että tammalla on tapana jäädä paikalleen steppaamaan ja heittelemään naurettavan olemattomia pukkihyppyjä. Laukatessa ratsastaja saa olla hereillä tamman kanssa sillä muutaman kerran tamma on painellut täyttä vauhtia joukon hänniltä jonon kärkeen, ennekuin ratsastaja on saanut Cillan takaisin hallintaansa. Kokeneen maastoilijan kanssa tamma osaa käyttäytyä melko järkevästi, eikä loppujenlopuksi ole edes kovin haastava ratsastettava.
Kisoissa tamman hermot ovat silkkaa terästä ja tamman keskittyminen suoritukseen on yleensä lähes täydellinen. Lajitovereitaan Cilla ei kisapaikalla paljonkaan huomioi, mikä tekee tamman kanssa työskentelyn entistäkin helpommaksi.