R.I.P.
"We are but falling leaves in the air hovering down
On our way we are spinning around
Scattered fragments of time
Like beams of the light we are
That's all we are"
(Sentenced - We Are But Falling Leaves)
Paladin's Vampire Hunter 09.06.2005 - 20.10.2007
Hollanissa syntynyt ja kasvanut hannover tamma aloitti kilpauransa esteillä muiden siittolan kasvattien kanssa nelivuotiaana. Tamma kilpaili aluksi helpoissa koulu- ja esteluokissa, jonka aikana tamman kyvyt esteillä alkoivat tulla esiin. Kuusivuotiskautenaan Una kisasi jo esteillä reilun metrin luokissa, sijoittuen kiitettävästi kisassa kuin kisassa.
Unan silloinen ratsastaja Kevin Silvergate oli tuolloin Paladin's Hannoverin nuorten hevosten kouluttaja ja kisasikin ahkeraan muutamalla suosikillaan, jotka menestyivät muita siittolan kasvatteja paremmin. Una kuului tähän suosikkijoukkoon yhdessä komean hiilenmustan Paladin's Terrorist nimisen oriin kanssa.
Syksyllä Unan voitettua aluemestaruuden 120cm luokassa, tamma päätettiin myydä. Onnekkaan sattuman kautta Una päätyi maahantuojan kautta käsiini, ja tamma muutti silloiseen talliini Dagorladiin. Koko talven treeanasin ja koulutin Unaa, ja seuraavana kesänä olimme viimein valmiita ensimmäisiin yhteisiin kisoihimme, jolloin tamma täytti seitsämän. Nyt jo toisella kymmenellä oleva tamma on saanut kaksi laadukasta jälkeläistä, ja kisamenestys on ollut huimaa, nin kuin tämän tasoiselta ratsulta voi odotta. Nykyään Una viettää ansaittuja eläkepäiviä Poisonblackissa, jossa useat sen jälkeläiset jatkavat emänsä tavoin menestyksekkäästi kilpailu-uriaan esteillä.
Tempperamenttinen tamma on hoitaessa arvaamaton. Una hyökkää kursailematta vieraan kimppuun, jos sillä sattuu olemaan hieman tavallista huonompi päivä. Yhteen ihmiseen lujasti kiintyvä tamma rakastaa huomiota, mutta vain niiltä harvoilta ja valituilta ihmisiltä. Tarhassakin on aina täysi rähinä päällä jos joku nuorempi ja hieman kokemattomampi tamma sattuu yrittämään johtajan paikalle. Tarhasta Una on helppo hakea, sillä yhteistyöhaluinen neitokainen haluaa miellyttää hakijaansa. Valitettavasti oikukkaalla, mutta vastustamattomalla tammalla on yksi erittäin paha tapa. Tarhassa olessaan loimitettuna se repii keinolla millä hyvänsä loimen päältään, vaikka pakkasta olikin mittarissa parisenkymmentä astetta. Harjatessa, pestäessä ja varustaessa Una seisoo kiltisti paikallaan kunhan kavioihin ei kosketa. Kengityskestäkin on kehkeytynyt joka kerta oikea taistelu, sillä neiti ei hevillä anna laittaa rautakenkiä jalkoihinsa. Jo pelkkä kavioden putsaus ylipäänsä saattaa kestää useita minuutteja.
Una on ratsastaessa kuumahko. Yleisimmin kokematon ratsastaja saa huomata joutuneensa Unan riepoteltavaksi ympäri kenttää. Tammalla on korkeat mutta tasaiset askeleet ja kouluratsastuksessa ne ovatkin mukavan näyttävät. Esteitä Una hyppää mielellään ja siksi se ylittääkin korkeimmat ja haastavimmatkin esteet helposti. Esteillä se varoo hiukan takajalkojaan josta johtuen tamman hyppykaaret ovat todella isoja. Maastossa Una on rauhallinen, mutta säikähtäessään jotakin, se lähtee kyllä joutuisasti kohti kotitallia ja varomattomimmat ratsastajat voivat vain roikkua Unan kyydissä kykenemättä pysäyttämään vahvaa tammaa. Una rakastaa työskennellä kentällä muiden hevosten seurassa, ja silloin se meneekin oikein nätisti. Yksinkin Una voi kentällä olla, mutta silloin se täytyy laittaa menemään kunnolla, jotta se kulkee hienosti.
Kisapaikalle saapuessa Unalla on aina kiire pois trailerista. Kun Una tulee ulos, se alkaa katselemaan uteliaana ympärilleen. Laittaessa tammaa kiinni hoidettavaksi, se häslää ja katselee ympärilleen hermostuneesti yhtenään. Kun Una on varustettu ja kun selkään noustaan, tamma kuumuu ja hermostuu vielä enemmän. Radalla Una on hermostunut, ja yrittää pyrkiä eteenpäin ja painaa yleisimmin paljon ohjille. Unaa saa pidellä kunnolla, kun aletaan ratsastamaan rataa. Ratsastuksen jälkeen tamma rauhoittuu omia aikojaan.
Unan sukujuuret yltävät todella kauas menneisyyteen, sillä Una on hyvin kaukaista sukua yhdelle Saksan kantajalostusorille, Drollenheimerille. Dunkel Viktor, joka löytyy kolmannesta sukupolvesta, on lähintä sukua tälle huippuoriille, jonka ominaisuudet ovat periytyneet myös Viktorille, joka oli Saksan menestykseikkäimpiä hevosia elinaikanaan. Vuonna -91 tämä aatelissukuinen ori jätti tämän maailman, jättäen kuitenkin jälkeensä lähes viitisenkymmentä tervettä jälkeläistä. Näistä suurin osa matkasi kuitenkin ulkomaille, mukaanlukien Celtic Master, Unan isänisä, joka emänsä Dafasna Mindin kanssa myytiin Hollantiin, jossa tamma toimi näyttelyiden ohessa siitkosessa ja Celtic Masterista alettiin hioa uutta estetykkiä. Hienosti tämä ori menestyikin jopa kansainvälisellä tasolla, voittaen mm. joukkuehopeaa vuoden -93 olympialaisissa. Valitettavasti orin ura päättyi kuitenkin jo 11-vuotiaana vakavaan jännevammaan, josta se ei koskaan kunnolla toipunut. Siitokseen päästyään ori oli todellinen pettymys, sillä useat sen astumista tammoista loivat varsansa.
Hyvästä koulusuvusta syntyisin oleva Furious Dancer, jonka saavutukset olivat jääneet vähäisiksi, synnytti kuitenkin terveen ja kaunisrakenteisen orivarsan, Vampire Hunter II:n. Tästä hiilenmustasta veitikasta toivottiin paljon, ja ori matkustikin ympäri Eurooppaa, jossa huippukouluttajat hioivat orin taitoja. Lopulta ori päätyi kuitenkin Englantiin, jossa se aloitti siitosuransa, vaikkakin oli vielä kilpailukykyinen. Oli onni sinänsä, että ori otti jo tuossa vaiheessa tammoja vastaan, sillä ori sairastui ähkyyn, eikä jälkeläisiä ennättänyt kertyä edes puolen tusinaa.
Unan emä Angel's Memories oli viimeisiä tammoja, joita Vampire Hunter II ennätti astua, ja Una jäikin oriin ainoaksi tammavarsaksi. Oriin jälkeläisistä samalle tasolle Unan kanssa ovat yltäneet vain Vampire Soul, joka kuuluu Saksan estemaajoukkueeseen, ratsastajanaan Henrik Wolf, sekä tietysti kenttäratsastuksessa maailmanluokan tasolla mainetta niittänyt Hallucination's Vampire Bite. Unan emänisä Chemosh sai koko elämänsä taistella, jotta sille annettaisiin se arvo, mikä sille kuului. Chemoshin kaksoisveli Paladine näet oli se kultakarvainen varsa, josta tuli kaikkien suosikki ja lellikki. Ori matkusti pitkään Euroopassa, mutta viimeisiksi vuosiksi ori jäi USA:han. Chemosh, josta kukaan ei oikein tuntunut välitävän, myytiin ratsastuskoululle yksityistuntilaisten käyttöön. Oli jo vähällä ettei Chemoshia ruunattu, mutta onnekkaan sattuman kautta ori myytiin loppujen lopuksi maineikkaalle hannover-kasvattajalle Hollantiin.
ERJ:n laatuarvostelussa 1.8.2006 ERJ I palkittu pistein 7/6/7 + 55 + 6 + 4 = 85